torstai 15. elokuuta 2013

Lupauksenvuoren pikkulintuja

Talomme takana on pienehkö metsäinen kallio Lupauksen vuori, jossa käymme silloin tällöin varhain aamulla ulkoiluttamassa kissaa. Kallioita halkoo siellä täällä massiivinen linnoitusjärjestelmä ensimmäisen maailmansodan ajalta, jolloin venäläiset ovat rakentaneet sen Helsingin suojaksi saksalaisten hyökkäysten varalta. Nyt lintusyksyn ollessa täydessä vauhdissa puissa ja pensaissa liikkuu runsaasti pikkulintuja, joista iso osa näyttää olevan tämän vuoden poikasia. Todennäköisesti lämmin alkukesä on mahdollistanut varsinkin hyönteissyöjille nnistuneet pesinnät. Meren läheisyys tuntuu aamulenkeilläkin, koska yhtenä aamuna ylitse lensi merihanhi, toisena räyskä ja kolmantena pieni vesilintuparvi. Myös metsäkirvismuuton etujoukkojen sirahdukset kuuluvat tavan takaa taivaalta.
Harmaasieppo
Kirjosieppo
Kivitasku (kuvattu Espoon Suurpellossa)
Pajulintu, joista osa tapailee yhä aamuisin laulua tai sitten ne ovat nuoria, jotka opettelevat laulamaan.
Sirittäjät suosivat hyönteisten etsimisessä jostain syystä havupuita
Sirittäjä nuorukainen yritti vielä kerjätä emoilta ruokaa
Västäräkki

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kännikaloja

4.8. Päätin tehdä iltaretken Villa Elfvikin ympäristöön. Villa Elfvikin takana on useita kalliolammikoita ja päätin käydä yhden rannassa katsomassa olisiko siellä sudenkorentoja kuvattavaksi. Lammikolta kuului tasaisesti erikoisia napsahtiavia ja pulpahtavia ääniä. Kuulin samaista ääntä jo heinäkuussa, mutta en millään saanut äänen alkuperää selville. Ajattelin silloin, että ehkä ne johtuvat metaanipurkauksista pohjasta. Nyt pulputus oli  paljon kovempaa ja näin jo kauempaa kiikareilla, että lammikolla on jotain elämää. Aivan vesirajassa kallion kyljessä näkyi liikettä. Olisivatko nuo vesiliskoja, sammakoita vai mitä lienevät? Hiivin lähemmäs ja yllätys oli melkoinen kun huomasin, että otukset olivatkin kaloja! Lammikossa, joka on noin 2 metriä kertaa 5 metriä ja syvyyttä ehkä metrin verran. otin muutamat kuvat ja sain niiden avulla määritettyä kalat lampiruutanoiksi. Noin 10-15 senttiset ruutanat selviävät talven yli vaikka lammikko olisi pohjaan asti jäässä ja happea ei yhtään saatavilla. Alkoholikäymisen avulla ne pystyvät pitämään itsensä niukin naukin hengissä. Näin kuinka napsahtava ääni tuli kun ne nostivat kuonon pinnan yläpuolelle ja tekivät jotain suullaan. Kirjallisuuden mukaan napsuttelu liittyy kutuun. Lieko joku aikanaan siirtänyt ruutanat lammikkoon, koska niitä on käytetty yleisesti täkykaloina. Vielä eilen 13.8. ruutanat olivat hyvin näkyvillä, mutta napsuttelu oli loppunut.
Lampiruutana kallionreunassa kiinni
Tässä ruutana tekee napsutus ääntä
Linturintamalla on ollut yllättävän hiljaista vuodareiden suhteen. Olen tehnyt melko tiheään visiittejä Maarin tornille, varsinkin nyt kun sade on tiputtanut kahlaajia. Eilen sain viimein vuoden 200. lajin, kun komea tundrakurmitsa parvi ohitti tornin lähietäisyydeltä. Lähes samaan aikaan myös 4 punakuiria piipahti lietteillä. Muista kahlaajsta mainittakoon 2 valkovikloa, 30 taivaanvuohta, 20 liroa, 3 kuovisirriä, 2 lapinsirriä ja 6 pikkusirriä. Syysmuutto alkaa olla muutenkin jo melkoisessa vauhdissa ja aikaisin aamulla pikkulintujen sekaparvissa on näkynyt mm. tiaisia, sieppoja, pajulintuja, kivitaksuja, sirittäjiä ja metsäkirvisiä.

Elokuun alussa Maarin niityllä kuului aamulla erikoista laulua. laulu oli lyhyt noin 4 s säe ja muistutti mielestäni pikkukultarintaa. Kun pääsin lähemmäs lintu piti rytikerttusmaisia ääniä. Onneksi se lennähti laulamaan hetkeksi katkonaista lauluaan putkikasviin ja sain siitä hyviä kuvia ja videonkin. Kuvasta lintu oli helpohko määrittää luhtakerttuseksi. Loppukesän ja syksyn äänimaailma on välillä aika ihmeellinen.
Luhtakerttunen
Kalasääski saaliineen. Näinä päivinä nämäkin linnut aloittavat matkansa talvehtimisalueille jonnekin päiväntasaajan Afrikkaan. 
Nuoria käpytikka on ollut erittäin runsaasti liikkeellä elokuun alussa. Hupeneva käpysato pakottaa linnut veallukselle ja etsimään parempia paikkoja talvea varten. Meren ylitys kysyy kuitenkin rohkeutta ja siksi rantametsät ovat olleet tikkoja piukassa. Tämä etsiskeli hyönteisiä Elfvikin kaatuneesta kuusesta.
Elfvikin rantaniityillä heinät oli laitettu seipäille kuivumaan. Taustalla näkyy lehmien lyhyenä pitämää rantaniittyä.
Elfvikin lietteille on loppukesän lähestyessä tullut yhä enemmän harmaahaikaroita. Suurin osa lienee etelästä tulleita lintuja, jotka tulevat Suomeen tankkaamaan ennen muutolle lähtöä. Kuvassa 14 haikaraa samalla lietteellä.
Rantaniityn top yleisimmät lajit: töyhtöhyyppä ja suokukko