tiistai 28. tammikuuta 2014

Metsäkauriita ja karoja

Lauantai-iltapäivänä kiertelin tunnin verran Elfvikin ympäristössä ennen kuin kolmen metsäkauriin lauma löytyi jo päivän hieman hämärtäessä.
Metsäkauris talvisessa metsässä. Metsäkauriit seisovat usein ihan hiljaa paikallaan ja tämäkin näkyi vain sopivasta kohdasta, vaikka seisoikin pienen kallion päällä.
Lauman toinen kauris oli hieman paremmin piilossa kallionyppylän takana.
Lauantaiaamuna tehtiin nopea makkararetki Nuuksioon ja näpsäsin aamuhämärissä muutaman kuvan Haukkalammen ojan kahdesta karasta.
Ojassa on vielä pieniä sulia, mutta monin paikoin se on jo jäätynyt.

Tämä löysi koskikorennon toukan ojanpohjasta.

Kara aivan kävelytien tuntumassa.

torstai 23. tammikuuta 2014

Tikkoja

Muutamia tikkakuvia tältä talvelta. Kaikki kuvattu Elfvikin ympäristössä. Alueella on nähty myös kaksi sinisuohaukkaa. Lauantaina pitänee yrittää etsiskellä niitä, ehkä jopa suksilla!

Puru lentää kun pikkutikka etsii ruokaa.
Myös valkoselkätikan ruoanetsinnän seurauksena syntyy purua.
Koiras pikkutikka on pörhistänyt itsensä 15 asteen pakkasessa
Valkoselkätikka koiras tutkii uskaltautuakko ruokinnalle. Lähistöllä on havaittu myös valkoselkätikka naaras ja mahdollisesti koiraitakin on kaksi (rengastettu ja renkaaton). Toivottavasti alueelta löytyisi suojaisa pesäpaikka keväällä.
Kymmenen pyrstötiaisen parvikin sinnittelee yhä pakkasista huolimatta,

maanantai 20. tammikuuta 2014

Viikonlopun ulkoilua

Viikonloppuna kirkkaalla taivaalla loisti upeasti jupiter. Kaukoputkella ikkunanläpi näkyi neljä suurinta jupiteria kiertävistä kuista. Yritin kovasti saada niistä kuvaa, mutta kovin häkellyttävää ei syntynyt. Kaukoputkella erottui myös kaksi jupiteria kiertävää tumminta raitaa, mutta ne eivät kuvassa näkyneet.

Jupiter ja ns. Galileon kuut eli Europa, Io, Ganymedes ja Kallisto. Kolme kuuta näkyi hyvin linjassa, mutta neljättä ei meinannut löytyä ennen kuin se ilmestyi jupiterin takaa esiin. (Kuvassa aivan kiinni jupiterin oikealla puolella)

Eilen iltana kaksi kuista oli toisella puolella.
Sunnuntai aamuna käytiin porukalla Nuuksion Sorlammella.
Pakkanen oli jäädyttänyt puron
Kallioille alkaa muodostua komeaa jäätä

Toinen liito-oravan merkkaamista haapoista. Tässä ei näkynyt koloja.

Liito-oravan papanoita puun juurella. Jälkiä nähtiin myös lumikolta, pyyltä, jäniksiltä ja runsaalta pikkujyrsijäjoukolta.
Kallio ja mäntyjä
Aurinko paistoi metsän takana.
Iltapäivällä Nuuksion retken jälkeen menin vielä pariksi tunniksi kuvaamaan varpuspöllöä, joka löytyi tällä kertaa helposti Elfvikin takaa.
Varpuspöllö
Vapö
Myyrän pyydystys epäonnistui ja pöllö jäi katkenneen puun päähän jatkamaan kyttäystä.
Ohikulkijat ulkoilijat saivat vihaisia katseita.
Aurinko laskee taustalla.
Piilossa
Lopulta oli liian pimeä kuvaamiseen ja lähdin kotiin päin. Pyöräilin rantaa pitkin ja huomasin laitumella taas varpuspöllön. Joko niitä on alueella kaksi tai sitten koko iltapäivän Elfvikin puistossa viihtynyt pöllö oli ehtinyt vaihtaa paikkaa.

torstai 16. tammikuuta 2014

Elfvikin valtias

Elfvikin lähiympäristö on ollut jo varpuspöllön valtakuntaa marraskuun alusta saakka.

Välillä pöllö on ollut päiviä kateissa, mutta toisinaan taas isännän elekin hyvin näkyvillä.

Talviauringon laskiessa kuvausvalot ovat olleet upeita.

Kun valtias on metsässä, pikkulinnut pysyvät poissa.

Välillä tuima vilkaisu kuvaajaa kohti.

Tässä kohtaa vapö nappasi myyrän, jonka se söi tai jemmasi oksan hankaan ja tämän jälkeen istui tyynesti paikallan tunnin verran. Muista paikalla näkyneistä linnu

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Lumijälkiretki osa I ja II

Sääpalvelut hehkuttivat pitkin viikkoa lumipeitteen saapuvan Etelä-Suomeen perjantaina ja tästä innostuneena päätin tehdä lumijälkiretken lauantaiaamuna Elfvikin suuntaan. Vastoin hehkutuksia perjantaina sade tuli vetenä. En tästä kuitenkaan lannistunut vaan tein lumijälkiretken alkuperäisen suunnitleman mukaisesti. Jälkiä ei löytynyt, eikä lunta, mutta puukiipijästä tuli sentään ekopinna. Valkoselkätikkakin näkyi totutusti.
Pari kyhmyjoutsenta Elfvikin tornin edustalla.
 Lauantaiiltana sitten läjähtikin jälkijunassa maa valkoiseksi ja päätettiin suunnata sunnuntaiaamuna Nuuksion Haukkalammelle. 9:30 parkkipaikka oli täysin tyhjä ja pääsimme kulkemaan lumipeitteeltään täysin koskemattomalle metsäpolulle. Kuusikoissa oli päästäisten jälkiä hyvin runsaasti, mutta myllypuron laaksossa pikkunisäkkäiden jälkiä ei näkynyt. Muutamat metsäjäniksen jäljet kiertelivät metsässä ja kärppä oli sinkoillut niityllä. Eräästä kuusikosta yllätettiin kaksi pyytä vuodariksi.
Pyyn jäljet
Myllypuro oli pääasiassa vielä auki. Kuvassa vaahtoa veden pinnalla.
Ketun jäljet seurailivat polkua ja poikkesivat välillä puron rantaan. Puron reunoilla ja kivillä näkyi viitteitä myös saukon vierailusta. Metsässä näkyi myös yksittäisiä myyrän ja hiiren jälkiä. Täälläkin enemmistö jäljistä tuntui olevan päästäisten jättämiä.

Jäämuodostelmia oli ehtinyt syntyä vaikka pakkasta oli ollut vasta alle vuorokausi.
Yllättäen huomasimme edessä näkyvällä puronosuudella koskikaran, jota pääsi kuvaamaan samoilta jalansijoilta kuin lumikkoa kuukausi takaperin.
Kara suhtautui meihin luottavaisesti ja salli ottaa itsestään joukon kuvia.
 Poikkesimme vähän myös tututusta reitistä ja seurasimme puroa upealle pienelle koskelle. Koskessa oli toinen koskikara ja olipa siellä koskikaran pönttökin. Eräästä kuusesta löysimme myös varpuspöllönpöntön. Puron yli oli kaatunut lukuisia puita ja matkanteko muuttui sen verran vaivalloiseksi, että päätimme palata normaalireitille. Löysimme vielä retken kolmannen karan aivan Haukkalammen tuntumasta, mistä yksi puroista lähtee.
Päivän kolmas koskikara. Tutkimme vain pienen osuuden alueen lukuisista puronmutkista, joten niitä lienee alueella paljon paljon enemmän.


Karat suhtautuivat tyynesti kuvaajaan.

Tämä hiljaa kyyhöttävä kara meinasi jäädä huomaamatta vaikka olikin hyvin esillä puron vastarannalla.

Uponnut puu tarjoaa hyvän tähystysalustan.

Karakuvauksen jälkeen makkara maistui erittäin hyvältä!
Valoa riitti yhä Nuuksion reissun jälkeen joten käväisin vielä Elfvikillä. Lahden pohjukka oli jäässä ja Otaniemen suuntaan laskeva aurinko suvaitsi näyttäytyä lyhyesti.
Rantapuissa pyöri pieni pyrstötiaisparvi vuodariksi  ja päivän kolmanneksi vuodareksi löytyi yllättäen punarinta erään sulan ojan pientareelta.

 Elfvikillä jälkien etsiminen oli hankalahkoa lukuisten ihmisten ja koiran jälkien takia. Tämän lisäksi tuuli oli vähän pöllyttänyt lunta. Esimerkiksi rusakon jälkiä ei löytynyt lainkaan, mutta sen sijaan metsäkauriin jälkiä tuntui olevan joka paikassa. Kävin tarkistamassa myös mystisen hiekkaan kaivetun pesäkolon ja sinne johti kuin johtikin ketun jäljet. Muutamat päästäisen jäljet löysin Elfvikin pihasta.



maanantai 6. tammikuuta 2014

Koskikara

Tänään käytiin ja E:n ja J:n kanssa Espoon Bemböle/Lippajärvialueella, missä virtaa Glimsån niminen puro. Puron ympärilla on pieni luonnonsuojelualaue ja sen toisessa päässä sijaitsee vanha kartano, jonka puistossa oli Suuria tammia. Kartanon ruokintapaikalla nähtiin kaksi pähkinänakkelia. Kävelimme liejuistapuronrantaa ja yritimme etsiskellä jälkiä saukoista. Syöty simpukka ja jäljet mudassa jäivät ainoiksi havainnoiksi saukosta. Rantamilla oli myös runsaasti vesimyyrien kekoja. Yhdestä puron risukkoisesta kohdasta löytyi koskikara.
Koskikara, Espoo
Käväisimme lopuksi vielä katsastamassa Haltialan luonnonsuojelualuetta Helsingissä, mutta koska alkoi olla vähän kylmä ja nälkä ja porukkaa oli paikalla ihna pirusti niin ei pitkää lenkkiä tehty. Räkättirastas kuitenkin löytyi vuodariksi pellolta.

perjantai 3. tammikuuta 2014

Pikkukajava

Vuoden alku on ollut todella harmaa. 1.1. retkeiltiin Kotka-Hamina maisemissa ja parhaana lajina oli pähkinänakkeli ja tammikuulle mukava laji oli myös merimetso. Pohjustukset pettivät pahasti muun muassa isolepinkäisen ja pyyn osalta. Muuten nähtiin lähinnä peruslajistoa. 2.1. tein lyhyen lähiretken Elfvikille ja aloitin samalla vuoden 2014 ekopinnojen keruun. Elfvikiltä löytyi pienehkön etsinnän jälkeen valkoselkätikka ja pikkutikkakin liikuskeli ruovikossa. Tämän lisäksi peruspinnoja tuli kuitattua muun muassa urpiaisesta ja vihervarpusesta. Vesilintujakin oli, mutta en jaksanut kaukoputkea raahata niin niistä jäi suurin osa määrittämättä. Tästä huolimatta 2.1. iltana olin ekopinnakisan sijalla 12. joka on paras sijoitus ikinä! 3.1. Vietin J.n kanssa valoisan ajan Porkkalaniemessä. Matkalta napattiin nisäkäspinna pienen pyörimisen jälkeen metsäkauriista. 5 kaurista ruokaili pellolla.
Metsäkauriista nisäkäspinna, tämä tosin kuvattu jo joulukuussa.
 Matkalla nähtiin vielä hiiripöllö kuusen latvassa.
Hiiripöllö
Hiiripöllö
Porkkalassa pyy ei vastannut houkutteluun ja kärkeen sai lampsia täysin hiljaisessa metsässä. Ainoastaan hippiäisten siritystä kuului muutamasta kohdasta. Kärjessä päivän pääkohde pikkukajava löytyi helposti kallion edustan kalalokkien joukosta. Lintu pyöri koko ajan hollilla ja syynä oli alhaalla päivystänyt pieni kuvaajaporukka, joilla oli kalaa lokeille.
Pikkukajava pesii Jäämeren ja Atlantin jyrkillä kalliosaarilla. Suomessa se on säännöllinen pikkuharvinaisuus, mutta minulle elis!

Välillä kajava haki kaloja ja pyörähteli kallion edustalla. Kuvassa näkyy hyvin mustat siiven etureunat ja valkoinen päälaki.
Vielä kajavaa
Kärjestä ei muita lintuja juurikaan näkynyt, mitä nyt muutama kyhmyjoutsen, isokoskelo ja telkkäparvi. Pidimme välikärjessä makkaranpaistotauon ja huomasin siinä lomassa meressä kolme lintua. Kaukoputkella ne määrittyivät pilkkasiiviksi, kaksi koirasta ja yksi naaras. Melkoisen hyvä laji tammikuulle. Metsästä yhytettiin vielä metsätiaisparvi, jossa mukana mm. töyhtötiainen ja puukiipijä.