Valkopäätiaisen joulutervehdys

Helsingissä on jo kuukauden ajan oleillut valkopäätianen, joka on pääasiassa ruokaillut Fastholman ruovikossa. Päätimme vasta eilen yrittää linnun bongausta. Ruovikossa näkyi pajusirkkuja ja kanadanhanhia liikuskeli lahdella. Tiaisia ei paikalla juurikaan näkynyt. Kiersimme niemeä ja löysimme pienen kuvaajajoukon. Lintu oli kuulemma tänään ensimmäistä kertaa käynyt ruokinnalla. Odottelimme paikalla ja näimme mm. kanahaukan, puukiipijän ja pikkutikan. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen sympaattinen valkopäätiainen lennähti ruokinnalle noin minuutiksi ja hävisi sitten uudelleen ruovikkoon. Mukava joulukuun elis!

Valkopäätiainen on läheistä sukua sinitiaiselle, mutta se on itäinen laji

Marraskuu

Sumuinen Tuusulajärvi taiteilija Pekka Halosen kuistilta nähtynä

Lemmenlaaksossa joki kovertaa hiekka törmää ja puut kaatuvat pikkuhiljaa jokeen ulkokaarteen puolella. Milloinkohan harjulla oleva katselulava romahtaa?

Lokakuun puolella metsäkaurispukki ruokaili rantaniityllä Viikissä

Lokakuun lopulla Pitkäkoskella oli runsaasti kuningaskalastaja bongareita. Kunkkua ei näkynyt, mutta rantametsässä nähtiin naaras valkoselkätikka.

Sunnuntaina Lemmenlaaksosta löytyi taas pohjantikkakoiras

Pohjantikka

Pohjantikka

Tupla pontikka ja vuodarienkka

Kylmät kuulaat syyspäivät ovat vaihtuneet pimeisiin ja tihkusateisiin päiviin. Eilen ja tänään olen pitänyt syyslomaa, joten nyt on ollut hyvä tilaisuus tehdä muutamia rauhallisia syysretkiä.

Tänään tein aamuretken Järvenpään Lemmenlaaksoon. Ilmassa oli sumua ja metsä oli yöllisen sateen jälkeen kostea ja usvainen. Muita retkeilijöitä ei näkynyt, joten polkuja sai tallata rauhassa. Heti reitin lähtöpaikalla närhi pyrähti lentoon ja näin sivusilmällä toisenkin linnun lehahtavan läheisestä kuusesta. Se siirtyi toisen kuusen taakse ja sain välillä näkyviin ilmestyneen pään kiikariin ja lintu määrittyi pohjantikaksi! Noin kilometrin päässä näin talvella myös pohjantikan, mutta koko kesänä niitä ei ole alueella näkynyt. Lintu oli tosi kähmy ja hiljainen ja kun yritin siirtyä parempaan kuvakulmaan se katosi kuin maan nielemänä. Paluumatkalla lähestyin paikkaa hiljaa ja tikka oli samassa puussa ja suostui nyt kuvattavaksikin.

Keltapäinen koiras pohjantikka

Pohjantikka lyhentyy lintuslangissa pontikaksi

Samassa paikassa kuului pyyn viheltelyä ja suuresta tiaisparvesta laskin peräti kolme puukiipijää. Myös töyhtötiainen hääräsi mukana.

puukiipijä

Aamu-usvainen Lemmenlaakso. Sade oli muuttanut taas polut paikka paikoin mutavelliksi

Rantametsässä huuteli kahdessa paikassa pikkutikka. Näköalapaikalla alkoi kuulua lupaavaa tiititystä ja tuttua surahtelua. Useamman viikon odotettu vuodari napsahti pyrstötiaisesta ja nosti vuodarilukeman 223:een. Edellinen ennätys on 222, mutta siltä vuodelta on vielä mäntysirkku rariteettikomitean käsittelyssä.

Ihanainen pystötiaisvuodari kruunasi aamuretken

Puolilta päivin käytiin kyläilemässä ja jatkoin siitä kahvittelun jälkeen Elfviikkiin, jossa kiertelin pari tuntia. Kävin työreissun jälkeen paikalla myös tiistaina, kun kehä 1:sen ruuhka oli iltapäivällä sietämätön (tiistailta aurinkoisemmat kuvat).

Elfvikin huvimaja

Elfvikin puistikossa oli melko hiljaista ja tornistakaan ei oikein mitään näkynyt, joten jatkoin pitkoksia pitkin Maaria kohden. Pumppuhuoneen kohdassa rantapajukossa kävi kova mekkala, kun mustarastaat varoittelivat ponnekkaasti. Valitettavasti en päässyt kovin lähelle paikkaa, koska maasto on täyttä rämeikköä, joten varoittelun kohde ei selvinnyt. Punnitsin mielessäni kenkien kastelemisen ja helmipöllö/lehtopöllö kuvien välillä. Varoittelu kuitenkin loppui kun varoittelun kohde ilmeisesti vaihtoi paikkaa, joten jatkoin matkaa kuivin jaloin.

Rantapuissa oli 2-3 isolepinkäistä kytiksellä. Siinä on mielestäni todellinen lokakuun sumuisten päivien nimikkolintu.

isolepinkäinen

isolepinkäinen

Lepinkäiset päättivät järjestää minulle vähän actioniä. Ensin toinen lensi ruovikkoon ja jahtasi ponnekkaasti sinitiaista ilmassa ja lopuksi läpi pajukoiden aina rantametsän siimekseen, joten en nähnyt saiko lepinkäinen saalista. Toisenkin sinitiaisen saalistusyrityksen näin ruokojen takana. Kertaalleen kaksi lepinkäistä eksyi samaan metsikköön, jolloin alkoi valtava kirkuminen ja jäkätys. Jos en olisi lepinkäisiä nähnyt niin ääni olisi todella hämmentänyt. Yksi lepinkäisistä äkkäsi muutolla olevan peippolinnun ja ampaisi sen perään. Lintu pakeni kauas ruovikon ylle ja väisteli minuutin verran lepinkäisen syöksyjä pysyen koko ajan avoimesti ilmassa. Lopulta se ilmeisesti väsytti lepinkäisen ja pääsi palaamaan metsään. Jotenkin tuntui, että pikkulinnut halusivat johdattaa lepinkäiset avomaastoon. Ilmeisesti ne tiesivät, että lepinkäisen ei ole niin helppo saada niitä kiinni ilmasta kuin esim. pajukosta tai ruovikosta. Varpushaukkojen kanssa taktiikka on päinvastainen. Olisi mielenkiintoista tietää onko tämä taktinen valinta vai sattumaa ja mistä lintu tietää mihin mitäkin petoa kannattaa paeta.

Isolepinkäinen lähestyy saalista alhaalta

Näytti siltä, että pikkulintu jäisi saaliiksi minä hetkenä hyvänsä, mutta aina se onnistui välttämään lepinkäisen syöksyn. Määritin pikkulinnun kuvista todennäköiseksi järripeipoksi, vaikka jotain outoa siinä on...

Päätin palata autolle Elfvikin takametsän kautta. Näin palokärjen, kaksi pikkutikkaa lennossa ja närhen. Myös puukiipijöitä tuntui olevan liikkeellä joka paikassa.

närhi

puukiipijä

puukiipijä

Levottomia urpiaisparvia näkyy siellä täällä

Kuusikon siimeksessä kuulin rapinaa ja näin kuolleessa kuusessa linnun touhuamassa.

Kähmyilevä lintu

Kiikareilla totesin linnu joksikin tikaksi, mutta kunnon tuntomerkkejä en saanut siitä ennen kuin se siirtyi rungolle.

Päivän toinen pontikka! Tällä kertaa naaras ja minulle uusi Laajalahden pinna

Tarkistin vanhat pohjantikka havainnot ja tänä vuonna niitä on ennen tätä päivää 2, viime vuonna 3 ja toissa vuonna 1. Tänään siis kaksi spondea päivässä! Tähän kun lisätään tämän päivän palokärki, 4 pikkutikkaa ja viime sunnuntaina pihassa kuikuttanut harmaapäätikka, niin voi todeta, että huhut ennätyksellisestä tikkavaelluksesta eivät ole tuulesta temmanttuja. Outoutta lisää se, että koko aikana en ole nähnyt yhtään käpytikkaa!

Eilen käytiin tekemässä isommalla porukalla ja kahdella koiralla vahvistettuna Sipoonkorven Kalkkiruukin lenkki. Lintuhavikset jäivät lähinnä kahteen korppiin ja pyyhyn. Nuotiopaikalla ajettiin yksi metsämyyrä pakosalle laavusta ja toinen syöksyi ulos tulipaikan ilma-aukosta, kun sytyteltiin tulia.
Viime viikon sunnuntaina Maarin tornilla näytti tältä:

Laajalahti

Mainittavampia haviksia olivat mm 10 uiveloa, kanahaukka, useat taivaanvuohet ja harmaahaikarat, sekä lukuisat sorsat.

Viime viikon lauantaina käytiin tekemässä vaellus Nuuksion Kattilassa. Luontohavainnot jäivät vähiin, mutta nolla-asteinen syyspäivä oli todella upea.

Kattilan pysäköintipaikalla niitty oli kuurassa

Kuljettin purolaaksoa pitkin. Kaatuneet puut hankaloittivat kulkua.

Metsänsiimeksestä löytyi vanha sänky.

Auringonvalo siivilöityy laakson pohjalle

Syksyn saapuminen

Lokakuun alussa yöt ovat painuneet pakkaselle ja syksyn hajua on ollut ilmassa lämpimän syyskuun jälkeen. Tässä vähän kuvasatoa parilta viikonlopulta. Lemmenlaakson luonnonsuojelualueesta on tullut ehkä oma suosikki lähiretkikohteista. Siellä on tarjolla vaihtelevaa maastoa lyhyen ajomatkan päässä.

Lemmenlaakson rannat ovat monin paikoin ristiin rastiin kasvavien lehtipuiden valloittamia.

Keravajoessa on nyt vettä melko vähän. Tiaisparvet hyörivät rantapensaissa ja yhdessä parvessa oli kaikki Etelä-Suomen tiaiset edustettuina. Yritin tähyillä vesimyyrää, koska rannalla on niiden koloja, mutta en ole moista otusta nähnyt pariin vuoteen.

Tumman kuusikon kohdalla joki muuttuu pieneksi koskeksi

Lahopuuta on tarjolla runsaasti, joten siihen nähden tikkoja on todella vähän. Vain muutama käpytikka ja palokärki. Talvella sentään näin täällä pohjantikan ja keväällä pikkutikan.

Haarajoen pato on Lemmenlaakson pohjoispuolella. Täällä kuulemma pesi kesällä koskikara

Sopivaa maastoa vaikka kuningaskalastajallekin...

Puusto vähenee ja pellot ottavat vallan Keravajoenrannoilla etelään mentäessä. Kuvassa Keravan kartanon kivisilta.

Pihatiellä oli iltasella tulokaslaji espanjansiruetana

Espanjansiruetana. Tai näin ainakin kuvista tulkitsin. 

Viikissäkin syksy oli edennyt

Aamuvarhaisella ruovikko oli huurssa ja timaliparvi tiksutti taustalla. Nyt lintuja ei kuitenkaan oikein päässyt kuvaamaan.

Harmaahaikarasta syntyi kuitenkin yksi kuva

Keskiviikko- ja torstai-iltana taivaalla näkyi revontulia. Takamäeltä niitä ihailtiin, mutta en saanut niistä järkevää kuvaa. Tähdetkin ovat näkyneet kivasti ja nyt onkin ollut mukava opetella uusia tähtikuvioita, kun taivas on tyystin erinäköinen kuin talvella, 

Uusia lintuvuodareita ei tunnu nyt tulevan millään. Sipoonkorvessakin tein parin tunnin kävelyn, mutta metsoa, pyrstötiaista tai muuta vastaavaa ei näkynyt. Tänään päätin yrittää bongata Vantaan Ruutinkoskella nähtyä pikku-uikkua. Aamu oli komea ja muita lintuja näkyi kivasti mm. kiuruja, tilhi, ampuhaukka, punatulkkuja...

Ampuhaukka ja varis kisailevat

Kanahaukka "lentävä risti"

Varpushaukka

Rantametsässä oli yllättävänkin paljon pikkulintuja

Laulujoutsenia löytyi kaksi, mutta pikku-uikkua ei näkynyt. Päivän hauskin havainto oli kun joelta kuului epämääräinen rääkäisy. Ajattelin, että luhtakana tai vastaava siellä metelöi, mutta jokea pitkin lensikin kukkofasaani, joka tipahti rantaryteikköön.

Pikkuvarpuset varailevat pönttöjä

Riistakamerani oli vajaan kuukauden eräässä pähkinäpensaslehdossa, mutta kuvia ei käytännössä syntynyt lainkaan. 

Tässä ei liikkunut mitään yli kolmeen viikkoon.

Kahtena yönä joku kävi ottamassa lähikontaktia kameraan. Liekkö metsähiiri?