lauantai 25. helmikuuta 2017

Töyhtökiurusta elis

Eilen oltiin Helsingissä koko iltapäivä ja ilta. Junan ikkunasta näkyi Tokoinlahden sulassa kaksi valkoposkihanhea sorsaparvessa. Kerrankin oli riittävästi valoa, että valkkarien poimiminen sorsien seasta liikkuvassa junassa onnistui. Muiden toimintojen ohella käväisin Kaivopuistossa bongaamassa mustakaularastasta. Ruokinnalla oli yksi kuvaaja aivan ruokintapaikan vieressä ja paikalla hääri hyvin lintuja, mutta rastaat olivat räkätti- ja mustarastaita.
Räkättirastas

Räkättirastas
 Vasta noin 20 min kuluttua kun ruokinnalla päivystänyt kuvaaja häipyi mustakaularastas ilmestyi jostain heti ruokailemaan. Se oli vähän aran oloinen ja parin minuutin kuluttua se lensikin pois paikalta. Viimeisessä kuvassa näkyy punertava pyrstön tyvi, joka saattaa viitata siihen, että lintu olisi mustakaularastas X punakaularastas risteymä.
Mustakaularastas

Mustakaularastas

Mustakaularastas
Matkalla valokuvataiteen museoon hyppasimme ratikasta Ruoholahdessa ja yritimme bongata paikalla jo lähemmäs puoli vuotta viihtyneen töyhtökiurun. Välillä se oli toki useita kuukausia kateissa. Lintua ei näkynyt, mutta noin 15 min jälkeen se ilmestyi vakipaikalleen parkkipaikan kaiteelle ja alkoi auringon paistaessa jopa laulaa. Vähän aikaa laulettuaan se pudottautui jalkakäytävän reunuspensaikkoon ruokailemaan.
Töyhtökiuru

Töyhtökiuru

Töyhtökiuru
Helmikuinen Suomenlahti on pysynyt sulana ja siksi kävin Porkkalassa katsomassa merilintutilannetta. Tuuli oli melko kovaa lännestä ja merisirriluotojen tapittaminen oli vähän tuskaisaa. Tyynellä puolella lintuja saikin katsella mukavasti auringon jo lämmittäessä.
Porkkala helmikuussa

Saukko oli oikaissut Välikärjen ylitse
Meressä oli paljon pieniä alliryhmiä. Myös isokoskeloita näkyi ihan mukavasti. Tyynessä oli suurehko telkkä-sotka-koskeloparvi, josta löytyi yksi koiras lapasotka. Merikotkia näkyi kaikkiaan kolme.

Viime viikonloppuna Haminassa yritettiin pähkinänakkelia kolmelta paikalta, mutta emme onnistuneet missään. Langinkoskella parikymmentä närheä piti mekkalaa metsässä, mutta syytä emme löytäneet. Illan pöllöretki tuotti nolla äänessä olevaa pöllöä, mutta yksi lehtopöllö nähtiin auton valoissa. Vuodarieta tuli myös Katariinan sepelkyyhkyistä, sekä Kirkkojärven merikotkasta ja peiposta. Valkoselkätikkoja nähtiin kahdessa paikassa.
Metsämyyrä ruokinnalla

Isolepinkäinen Haminan Kirkkojärvellä


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Näätä riistakamerassa

Maanantai aamu alkoi mukavasti kun riistakameran kuvissa oli viime yönä häärinyt näätä. Lisää kuvia sitten joskus kun haen kameran...
Näätä

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Rörstrandin vanha metsä

Lähdin tänään aamulla käymään Rörstrandin vanhassa metsässä Sipoossa. Kävin siellä ensi kertaa pari viikkoa sitten ja nyt päätin tehdä uudelleen kunnon kierroksen ja etsiä pohjantikkaa. Pohjantikat ovat olleet nyt vuoden verran kateissa muutamalta tutulta paikalta ja Rörstrandistakaan niitä ei ole ilmoitettu muutamaan vuoteen, tosin retkeilijöitä siellä taitaa käydä aika vähän sen hankalan saavutettavuuden takia. Tallustelin mukavassa hankikannossa sähkölinjauraa jokusen kilometrin ja lopulta saavuin pelipaikoille. Tuuli vähän häiritsi tikkojen etsimistä, mutta tiaiset olivat taas iloisesti paikalla. Viime yönä oli tullut sentin kerros uutta lunta ja jälkiä näkyikin kivasti. Metsäjänis, kettu, metsäkauris, valkohäntäkauris, orava, metsämyyrä yms. Edelliskertaiseen tapaan käpytikkoja löytyi paljon, mutta mitään muita lintuja ei sitten näkynytkään. Pari hippiäistä ja puukiipijä näkyivät vilaukselta. Kiertelin metsässä kolmisen tuntia ja se on kyllä käsittämättömän monimuotoinen. Kuuset, männyt, haavat ja koivut vuorottelevat ja suurin osa puusta on eriasteisissa lahoemisne tiloissa, Aikani kierreltyäni GPS:n paristot hyytyivät ja jouduin palailemaan tuttua reittiä sähkölinjauralla. Löysin muutamat aivan tuoreet näädän jäljet. Jo viimeksi löysin lupaavia jälkiä mutta silloin ne olivat liian sulaneita.
Näädän hyppyjälkiä. Kantavalla hangella hyppyjen väli lähenteli metriä.

Kokovertailussa näädänjälki ja leatherman. jäljen pituus noin 7 cm.
 Aivan metsän reunamilla edessä olevassa kuolleessa kuusessa nakutteli tikka. Katsoin sitä oksiston läpi ja pään juovat, sekä valkoinen hartialaikku laskivat mielessä jo reissun kymmenettä käpytikkaa. Jotenkin paikka ja tikan koko saivat vilkaisemaan uudestaan paremmasta välistä ja se kannatti sillä kuusessa naputtelikin naaras valkoselkätikka. Rörstrandin metsästä ei ole koskaan aikaisemmin ilmoitettu valkoselkätikkaa eli sikäli aika yllättävästä havainnosta oli kyse!
Valkoselkätikka
Vasetin paukutuksen lomasta kuului kauempaa toinen tikka. Itseasiassa se olikin varsin lähellä, mutta napustus oli vaimeaa. Edelliskerralla kuvaamassani kuusessa työskenteli kaunis koiras pohjantikka. Se näytti pikkuruiselta massiivisen kuusen rungolla. Nyt on kaikki talviset tikat tällä vuodella plakkarissa ja muutenkin ollut koko vuoden hyvää onnea. Vuodaritkin huitelevat ajankohtaan nähden ennätys lukemissa.
Pohjantikka 

Pohjantikka

Pohjantikka

Pohjantikka
Paluumatka olikin sitten mukava taittaa teeren soidinpulinan säestämänä talvisia puita ihmetellessä. Rörstrandin metsä on kyllä todella mielenkiintoinen ja upea alue. Lisäksi se on hyvin laaja. Siellä riittää vielä tutkimista monelle reissulle. Metsässä tarpominen käy myös hyvin kuntoilusta kaatuneiden runkojen yli kiipeillessä ja suo lampareita väistellessä. Metsä on jopa luonnontilaisemman oloista kuin Sipoonkorvessa löytämäni paikat. Metsän eläimiä tuntuu olevan myös paljon ja monipuolisesti vaikka talvinen metsä noin keskimäärin aika hiljainen onkin. Ero hoidettuun kangasmetsään on kuitenkin jättimäinen. On kyllä surullista, että eteläisestä Suomesta vastaavia metsiä ei juurikaan enää löydy, vaikka tällaisia metsät ovat vielä joku aika sitten pääsääntöisesti olleet. Olisi hienoa jos edes hieman enemmän näitä olisi onnistuttu suojelemaan.

Tässä vielä muutamia lumijälkikuvia talven retkiltä:
Ilmeisesti fasaani oli tallustellut Vuosaaren täyttömäen laella

Vuosaaren täyttömäen kivikoissa oli erittäin runsaasti kärpän ja lumikon jälkiä.

Lumikon jäljet Vuoraasen täyttömäellä

Metsäkauris

Orava ja jokin lintu


torstai 2. helmikuuta 2017

Sydäntalven menoa?

Kävin viime viikolla kuuntelemassa Riku Lumiaron hienoa esitystä Suomen luonnon nopeista muutoksista seuraavan 50 vuoden aikana ilmastonlämpenemisestä johtuen. Jollain tapaa tätä tuli myös konkreettisesti todistettua helmikuun alun Helsingin retken aikana.

Reissu alkoi pienellä pysähdyksellä erään sulan ojan suistossa, jossa kuulemani mukaan saattoi nähdä mukavan talvehtijan. Paikalla oli pari varista ja sopiva vesipäästäisbiotooppi houkutti kiikaroimaan ojantöyräitä. Siinä kameraa räplätessä näin sivusilmällä liikettä ja viidne metrin päässä ruokailikin tavoitelaji aktiivisesti noin puolen minuutin ajan kunnes katosi äänettömästi ruovikkoon. Minun ensimmäinen talvinen luhtakana ja ylipäätään eka luhtakana josta saa järkeviä kuvia.
Luhtakana

Luhtakana

Luhtakana

Luhtakana

Luhtakana

Luhtakana
Jatkoin Vanhankaupunginlahdelle jossa Lammassaaren pitkoksiltä kuulin ja näin vilaukselta pari viiksitimalia. Timali kuvaajia oli paikalla ja osa taisi soittaa timalin ääntä atrappina mikä pisti vähän ketuttamaan. Ruokinnalla yritin kuvata metsäpäästäistä ja samalla otin muutaman kuvan ihan viereen tulleesta puukiipijästä.
päästäisen kurkistus


Puukiipijä

Puukiipijä

Puukiipijä
Tapasin Pornaistenniemen tornissa pari muuta harrastajaa jotka kertoivat nähneensä kärpän Purolahden tornilla. Sinne siis pikamarssia vaikka ilta alkoi jo hämärtää. Reipasta kävelyä harjoittaessa huomasin ylläni omituisen lokin. Pitihän sitä vilkaista kiikarilla ja juma, sehän oli harmaahaikara! Se laskeutui hetkeksi Keinumäen suuntaan, mutta noisi pian ja siirtyi Viikin puhdistamon suuntaan.
Harmaahaikara

Ojanvarresta löytyi haikaran laskeutumispaikka
Piti välillä oikein ihmetellä sitä, että tosiaan nyt oli 1.2. vaikka meno oli kuin huhtikuussa. Tiklit yms virittelivät jo lauluaan.
Kärppää ei löytynyt ja ruokinnatkin hiljenivät. Ojanvarren eräät jäljet jäivät vähän askarruttamaan... Joku oli hiippaillut ojan vartta ja välillä uinut vähän matkaa. Määritin kyseisen kulkijan piisamiksi ja niitä tässä ojassa näinkin viime talvena. Jäljen muoto, koko ja häntä erityisesti viittaavat piisamiin.
Jalan ja hännän jälkiä. Piisami

Erikoista jälkisekamelskaa